Tulipa taas männä viikolla verkostoiduttua oikein urakalla. Monessa tilaisuudessa ja monenlaisten tekijöiden kanssa. Samaa ilmiötä käytiin pohtimassa myös yliopistomaailman ihmisten kanssa.

Asian monenlaisissa toteutuksissa on pieniä ongelmia ja toimimattomuuksia. Pienten yritysten ja toimijoiden verkottumisessa suurin ongelma on se, että lähes kaikki tulevat etsimään asiakkaita, kun tarjolla on vain toimittajia.  Jos haet yhteistyökumppaneita, tilanne on jo paljon parempi.

Mainittujen yliopistotahojen kanssa pohdittiin lähinnä suurempien yritysten näkökulmia. Näitähän monet havittelevat asiakkaaksi, mutta suurille itselleen erilaiset yhteistyö-, verkottumis-, koulutus-, toimija- yms. verkostojen hyöty on käytännössä muodostunut hiukan epäselväksi ja kyseenalaiseksi. Mitä konkretiaa ja hyötyä näistä on, semminkin kun isoille ollaan kerkeästi myös aina varaamassa maksajan roolia? Joudutaanko paikalle tulemaan vain hyväntahtoisen mesenaatin viitta harteillaan?

Jopa työttömille verkostoituminen on päivän sama; syrjäytymisen ehkäisemiseksi on verkostoiduttava erilaisille työpajoille ja muuhun kyseenalaiseen. Epäselväksi jää, mitä hyötyä palkallista työtä hakevan työttömän on verkostoitua toisten työttömien ja palkattomien töiden teettäjien kanssa, varsinkin kun useinkaan se palkaton työ ei muutu palkalliseksi sen tekemisellä.

Verkostoitumisen ongelma näyttää siis olevan, että se tapahtuu hieman väärissä viiteryhmissä, jos on tapahtuakseen ollenkaan. Myyjät verkostoituvat keskenään ja ostajat keskenään. Yhteistyötä halajavat löytävät mahdollisuuksia kohtuullisen hyvin, mutta näitä tuntuu olevan liikkeellä vähän.

Usein hyviä verkostoitumistilaisuuksia löytyy joidenkin isompien asiayhteyksien ympäriltä. Tilaisuuksien, jotka kutsuvat isompia ja pienempiä, myyjiä ja ostajia, alalta ja sen vierestä. Näissä taas ongelma näyttää olevan se, että aika on varattu pääasiassa monenmoiseen istumiseen ja esitysten kuunteluun, eikä taloudelliselle toimeliaisuudelle jää aina tilaa ja aikaa. Lisäksi hyötysuhde jää melko valikoimattomien kontaktimahdollisuuksien takia väkisinkin melko huonoksi.

Ostajat ja myyjät tulisi saada yhteen, mutta uskaltautuvatko ostajat valtavien työstä, kaupasta ja tekemisen puutteista nälkäisten yrittäjien ja yritysten keskuuteen? Varsinkin, kuten edellisissä kirjoituksissani olen asiaa sivunnut, nykypäivän ostaja tutkii internetin tarkkaan ja raottaa vasta sitten ostoikkunaansa hetkeksi tarkoin valittujen toimittajien suuntaan. Lisäksi näyttää olevan, että toisenlaisista luuloista huolimatta taloudellisesti toimeliaita työtä, osaamista ja tavaraa tarjoavia tahoja kyllä löytyy, ostajia sen sijaan vähemmän. Kasvua ei rajoita tekijöiden ja tavaran puute, vaan asiakkaiden puute, vaikka yhteiskunnallisessa keskustelussa asia jostain syystä tuntuu kääntyvän kovin usein päälaelleen.

Tässä on tilaisuuksien järjestäjille ja julkisille toimijoille pientä haastetta. Millä täkyllä ja intresseillä saadaan saman katon alle muitakin kuin myyjiä? Tulisi systemaattisesti haistaa kunkin asiakasryhmän tarpeet ja saada nämä sankoin joukoin tämän ja monen muunkin hyvän voimalla paikalle. Jos samalla pelipaikalla on myös ongelmille ratkaisuja,  voisi kaupankäynti alkaa. Tämähän on asiakastarpeiden haistelu ja tarpeiden tyydyttäminenhän ovat yritysten normaalia toimintaa, mutta isommissa puitteissa harvan rahkeet suurempiin matchmakingeihin riittävät. Samalla voisi olla tarpeen pikkuhiljaa kyseenalaistaa toimialasidonnaisuutta verkostoitumisessakin ja alkaa tutkimaan yhtenäisiä osaamisia ja tarpeita toimialasta riippumatta. Vältetään konsulttijargonia, mutta kiinnostuneet voivat googletella esim. ydinosaamista, ydinkyvykkyyksiä ja näiden hyödyntämistä mm. diversifikaatiossa.

Tämäntyyppinen ajattelu on kuitenkin yleensä ja ehkäpä hieman historiallisesta painolastista kärsivällä, usein julkisvetoisella kentällä vielä melko uutta, joten sille on paljon tehtävissä.

Sillä välin yksittäiset yritykset voi miettiä omille verkostoitumisilleen vähän tarkempaa strategiaa. Lähinnä sitä, missä ja kenen kanssa verkostoituu. Vanhat tutut oman porukan pippalot eivät ole aina niitä tuloksellisimpia paikkoja noin businessmielessä, joskin niitäkin on syytä harrastaa.

Ota tähtäin myös niihin, missä sinulla ja yritykselläsi on muutenkin rajapintaa. Tuli viikolla nähtyä mm. että yritysten strategioita, kehittämistä ja toiminnan prosesseja miettivä liikkeenjohdon konsultti differentioitui muista aivan luonnollisesti ja solmi hieman eksoottisena väriläiskänä muiden joukossa paljonkin hyviä kontakeja osallistuessaan ohjelmistoalan verkostoitumistapahtumaan.  Iso osa toimitti järjestelmiä- nimenomaan yrityksille ajamaan näitä samoja prosesseja.

.
Nyt alettiin jo pääsemään asiaan.