Robotti on insinöörien suunnittelema laite, jonka tarkoituksena on vähentää ihmistyötä. Jos se siis tekee niin, se on onnistunut juuri siinä, mihin se on suunniteltukin. Oli se korvattu työ sitten liian raskasta, liian yksitoikkoista, liian vaarallista, mitä liian se nyt alkuaikojen hymistelyissä olikin. Nykyään jo myönnetään, että useimmiten liian kallista.

Automaatio on teollisuudessa erotettu prosessi- ja kappaleenkäsittelyautomaatioksi jo, tekisi mieleni sanoa, ammoisina aikoina. Nykyisessä keskustelussa on paljon samaa pelikenttää jäljellä. Robotti ja erilaiset muut liikkuvat toimilaitteet on se, joka on yhdistetty kappaleenkäsittelyyn, kun taas prosessiautomaatio on ollut prosessien automatisointia nimensä mukaisesti. On tosin hiukan skaalakysymys, mihin kohtaan vettä rajat on piirretty. Kappaleenkäsittely laajenee uusille alueelle sisältämään jopa ihmiset ja toisaalta, lähes kaikki prosessit, ei vain teolliset, ovat automatisoitavissa. Tämä pätee myös tietämiseen ja päätöksenteon automatisointiin, aina vain enemmän teknologian kehittyessä.

Robotisaatio puolestaan on some-profeettojen ja tutkijoidenkin uutta hypetystannerta, jolla oikeammin tarkoitetaan ihan vaan tuttua kaiken automatisoitumista, mutta jolle nyt haluttiin napata seksikkäämpi nimi, jos toki automaatiosta muutkin diskurssit, kuten esimerkiksi digitalisaatio, nakertavat palaa omien kannattajiensa (netti?)olemassaolon tueksi. Kätevää, kun diskurssi on nykyään reaaliaikainen hashtag ja pääosa argumentaatiosta pituudeltaan 140 merkkiä.

Onhan se tietysti nerokas ajatus välttää olemassa olevan maailman ja keskustelun auktoriteetiksi profiloitumisen kova työ perustamalla ihan oma maailmansa, imeä sinne merkittävä osa hyödynnettävää, joskaan ei välttämättä ääneenlausuttua massaa jo muualla tehdystä kontribuutiosta ja ajattelijaksikin on helppo tulla, kun ei muita kentällä vielä ole. Osaksi taustalla on #robotisaatio ‘n osalta sekin, että samalla saadaan jätettyä insinööreille kaikki ilskottava substanssiosaaminen, numerot sekä nippelit ja keskittyä itse siihen kivaan nojatuoli- ja some-filosofointiin sekä aihetta sivuavien tieteenalojen papereiden retostelemiseen ja sovittamiseen osaksi “pöhinää”, joskin keskustelun kaikki kerrokset on aikaisemmassa keskustelussa jo hyvin ja ammattimaisesti katettu. Kuten myös se “pöhinäkin”, somessa ja muualla, tosin huomattavasti asiapainotteisemmin.

Voisi kuitenkin ajatella tällä olevan positiivisen vaikutuksen kansantalouteen; saadaanhan sitä aikaan lisää “toimeliaisuuutta” ja esim. konsulttirahan liikkumista paketoimalla vanhat asiaan uudelleen ja myymällä ne “opetuslapsille” Varmaan ihan OK silloin, jos asiakas saa oikeata lisäarvoa.

Epäilemättä lisääntyy ja tekee maailman kuitenkin entistäkin monimutkaisemmaksi.