+358(40) 58 26162

Kesäkuun alkupuolella vietin kaksi päivää Future Infinite academic -konferenssissa Katajanokan Wanhassa Satamassa. Konferenssissä esiintyi edustava joukko maailman kärkinimiä ilmastonmuutoksen- ja tulevaisuudentutkimuksen saralta. Itse olin paikalla tulevaisuudentutkimuksen kontekstissa,  ja sain juuri tänään valmiiksi n. 70-sivuisen raportin aiheesta.

Imastonmuutoksen tutkimus on myös tulevaisuudentutkimusta, sillä keskeisiä elementtejähän tässä ovat niiden vaikutusten ennakointi ja arviointi, joita tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan. Tässä kiteytyy tulevaisuudentutkimuksen luonne; tutkitaan eriaisia mahdollisuuksia tulevaisuuksia, sekä niihon johtavia kehityspolkuja. Poliitikkojen ja päätöksentekijöiden rooli on ottaa kantaa, mitkä mahdollisista tulevaisuuksista on toivottuja ja mitkä ei-toivottuja ja luoda siten suunnitelmia, millaista tulevaisuutta kohti haluamme pyrkiä, millaisin keinoin haluamme pyrkiä ja mitä tulevaisuuksia haluamme välttää.

Käytännössä tilanne ilmastonmuutoksen torjunnan ja siihen soputumisen osalta on se, että talouskasvu on suunnilleen yhtäläisyysmerkillä päästöjen lisäys ja monet suurimmasta maailman maista ja samalla suurimmista saastuttajista haluavat nostaa ensin kansansa köyhyydestä ja vasta sitten keskittyä enemmän pienentämään päästöjään. Esimerkiksi Kiinan päästöhuippu saavutetaan optimistisissakin skenaarioissa n. vuonna 2030.

Tarja Halonen ja R.K. Pachauri

Tarja Halonen ja R.K. Pachauri

Kuvassa IPCC:n puheenjohtaja ja vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n edustajana vastaanottanut R.K. Pachauri ja presidentti Tarja Halonen.

Pachauri esitti puheenvuorossan IPCC:n virallista linjaa ja kertoi ilmastonmuutoksen yleisestä etenemisestä, syistä ja riskeistä, jotka maailmaa kohtaa nykykehityksen jatkuessa. Riskit  sijoittuvat  vaikutusalueiltaan  pääasiassa  turvallisuuteen,  toimeentuloon  ja terveyteen,  eli  ihmiselämän  tärkeimpiin  elementteihin.

Halonen liitti keskusteluun aktiivisen toiminta-alueensa, eli naisten, lasten ja köyhien oikeudet, sukupuolisen tasa-arvon ja yleisemminkin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Halosen  puheen  parasta  antia  oli  loppupuolella  (poliittisesti  ottaen  hieman uskaliaasti?)  lausuttu  kommnetti,  että  EU  oli  virhe.  Alussa  luultiin,  että  EU  ei  koske kansallisiisn sosiaalisiin systeemeihin, mutta nimeomaan tätä EU nyt tekee. Pääosassa eivät ole ihmiset, vaan kilpailu, talous ja suuryritykset.