Monelle teollisuudenalalle on tuttu ongelma painia päätason tuotantosuunnitelman kanssa yrittäen ennakoida kysyntää, jonka pohjalta sitten paras arvaus tuotannon lähiaikojen vilskeestä pitäisi pystyä tekemään. En ota tässä vaiheessa suurempaa kantaa siihen, mistä nämä kysyntävaihtelut johtuvat, jokaisella asiaan henkilökohtaisesti törmänneellä on oma yksilöllinen kuvansa asiasta yksilöllisen tilanteensa pohjalta.

Ennustamiselle on olemassa kolme perussääntöä:

1. Ennusteet ovat aina väärässä

2. Mitä pidemmälle ajanjaksolle yrität ennustaa, sitä enemmän väärässä ennusteet ovat

3. Mitä tarkemmin rajatulle tuote- yms. joukolle yrität ennustetta tehdä, sitä enemmän menee pieleen ja kääntäen: Ennusteen tarkkuus paranee mitä laajemmalle kokonaisuudelle ennustetta tehdään.

Tuttua monelle.  On kuitenkin olemassa joitakin asioita, mitä tässä tilanteessa voi tehdä. Ikävä kyllä, ne eivät ole ollenkaan niin helppoja toteuttaa kuin ne on tässä sanoa.

Jos toimit tuotannollisessa organisaatiossa, oletko ensinnäkin miettinyt, missä vaiheessa asiakkaan tarve muuttuu toimenpiteiksi organisaatiossa, eli missä vaiheessa asiakkaan riippumaton tarve muuttuu tilaukseksi, jonka jälkeen organisaatiossa edellinen vaihe toimiikin jo tilauksen pohjalta ? Tälle pisteelle löytyy useitakin nimiä, jostakin syystä olen tykästynyt herrojen Vollman et al. [1] joskus käyttämään, joskin hieman hyljeksimään (?) termiin Order Penetration Point, eli OPP. Oli se nimeltään mikä tahansa, juuri tässä kulkee NYKYISELLÄÄN se raja, jossa tuotantosi on ainakin mahdollisuus muuttua työntöohjatusta imuohjattuun.

Selvennetään asiaa esimerkillä:

Jos teet projektitoimituksena aina erilaisia järeitä hilavitkuttimia asiakkalle, asiakkaan tilaus kohdistuu pelkästään ideaan hilavitkuttimesta, sinulla ei ole kasassa mitään valmista sitä varten. Tilauksen jälkeen vasta aloitat kasaamaan joukkoja sen tekemiseksi, aloitat suunnittelemaan, jossain vaiheessa realisoituu ensimmäiset osat jne…

Toisaalta, jos teet vaikka nyt erilaisia radioita, asiakkaan tilaus saattaa kohdistua esimerkiksi valmiiden tuotteiden varastoosi, jossa erilaisia malleja näitä on valmiina laatikoissaan. Noin yleisesti.

Miten se ennustaminen ja etenkin sen parantaminen liittyy tähän?

Ihan ensimmäiseksi kannattaa miettiä, onko tuo imu- ja työntöohjatun tuotannon raja oikeassa paikassa. [2]. Radiossa on mallista riippumatta varmaankin samanlaisia moduuleja, ja mikäli ei ole, lienee varmaankin parasta suunnitella jatkossa siten että on. Tällöin ihannetilanteessa  sinulla on työntöohjautuvasti tehtynä sopivaksi katsottu määrä moduleita, joista saadaan kokoonpanossa erilaisia radioita. Kuten aikaisemmin todettiin, tälläisistä moduuleista ne, joita käytetään monessa laitteessa, voidaan ennustaa huomattavsti tarkemmin. Ennusteen tarkkuus paranee mitä laajemmalle kokonaisuudelle ennustetta tehdään.

Niitä radiokohtaisia moduuleita, jos sellaisia kovin paljon modulointisuunnittelun jäljiltä jää, on ennustamisen vaikeudesta huolimatta aika tavalla halvempi tehdä varastoon kuin kokonaisia radioita.

Ennusteita voi koostaa muillakin tavoilla, mm. maantieteellisesti. Kun ennusteita on nyt olemassa, toivottavasti tarkempana kuin aiemmin, niitä voidaan vielä yrittää tarkentaa erilaisilla keinoilla, mm. markkinatutkimuksilla ja muilla kyseeseen tulevilla tavoilla. Aikasarja- ja kausaalisia menetelmiä sekä paljon käytettyjä ns. “valistuneita arvauksia” on todennäköisesti yrityksessäsi jo käytettykin aiemminkin.

Kun lisäksi kehitetään yhteistyötä asiakkaiden kanssa ja yritetään saada käyttöön esimerkiksi jopa reaaliaikainen myyntidata suoraan kassakoneilta (EPOS), ennustettavuus paranee edelleen.

Kuten sanottu, asian lyhyt kuvaus mahtuu A4:lle, mutta käytännön toteutus sen sijaan on toisen kokoluokan asia ja usein siinä muuttuu radikaalisti koko yrityksen toiminnan prosessit.

Miksi ennustettavuutta sitten tulisi parantaa? Ihan yksinkertiasesti siksi, että tarvittavat toimet lyhentävät läpimenoaikaa, vähentävät varastoja, järkevöittävättävät tekemistä, pienentää KETiä, pienentää kuljetuskustannuksia, parantaa palvelutasoa…. Ja säästää noin ylipäätään tolkuttomasti RAHAA.

__________________________

[1] Vollmann, T., Berry, W., Whybark, D., Jacobs, F. 2005. Manufacturing Planning and Control for Supply Chain Management. 5th edition. McGraw-Hill. 712 p.

[2] Simchi-Levi, D., Simchi-Levi, E., Kaminsky, P. 2003. Managing the Supply Chain : The Definitive Guide for the Business Professional. McGraw-Hill. 300 p.