Aiheellinen kysymys. Etenkin nyt ja myös (etenkin?) Suomessa. Toimiala on sulanut 2000-luvulla kuin lumipallo kuumassa paikassa varsinkin Suomessa ja sen mitä on jäänyt, yrittää taantuma ottaa lopullisestikin hengiltä ja jos vielä jotakin jää, sekin tuntuu olevan ulkoistuslistalla Kiinaan.
Millainen on siis alan tulevaisuus? Suomessa? Tarkastellaan aluksi alan pelikenttää yleisellä tasolla.
Suomen tunnetuimman EMS:in, Elcoteqin, vaikeudet kuvastavat hyvin keskikastin tilannetta globaalisti. EMSin suurin ja kaunein on Hon Hai, tuttavallisemmin Foxconn ja perässä seuraa niinikään Suomessakin toimintansa rankasta supistamisesta tuttu Flextronics. Elcoteq on vuoden 2009 tilastossa sijalla 8.
EMS- sektorin katteet alkavat olla niin ohuita, että alalla on selkeästi tapahtumassa tilanteesta johtuvia murroksia. Globaalit asiakkaat vaativat globaaliutta myös toimittajiltaan, eikä leikissä ihan pienet pärjää. Ei itse asiassa pärjää enää keskisuuretkaan, sillä vähenevien katteiden paineessa kannattavuutta haetaan lähinnä silkasta koon mukaan tuomista skaalaeduista ja ostovoimasta komponenttitoimittajien suuntaan. Vain isot pärjäävät. Taantuma muutti hieman tilannetta, mutta yhtä kaikki, maailmassa arvioidaan olevan 5 vuoden tähtäimellä ehkä kolme yli 75 miljardin USD:n alan jättiä, jotka dominoivat lähinnä massavalmistuskenttää. Foxconn on pääsemässä tähän luokkaan omin neuvoin, Flextronicsin lähihistoria on täynnä aggressiivisia yritysostoja (mm. Solectron 2006, aikanaan maailman suurin), joten se on selkeästi pyrkimässä isojen kastiin. Mm. Celestica ja Sanmina-SCI:tä on naitettu toiselleen ja alalla pidetään melkoisen varmana, että Elcoteqinkin olemassaolo itsenäisenä loppuu, ehkä jopa tämän vuoden aikana.
Toisessa päässä pienemmät toimijat pärjäävät niche –toimialoillaan isommilla katteillaan, jotka ne saavuttavat toimimalla paikallisemmin, räätälöidymmin ja ennen kaikkea asiakkaidensa liiketoiminnan paremmin tuntiessaan ja sitä tehokkaasti palvellessaan.
Ongelmaksi muodostuu monen nykyisen toimijan kohdalla se, että ne ovat liian generalisteja pärjätäkseen niche –liiketoiminnassa ja liian pieniä pärjätäkseen globaalissa massassa. Keskikastista on päästävä pois, ja se onnistuu joko konsolidoitumalla muihin tai vastaavasti strategisesti pienentymällä. Tulos voi olla siis parempi myymällä yrityksestä keskinkertainen osaaminen ja keskittymällä siihen mitä osataan parhaiten ja niihin asiakkaisiin, joita osataan palvella parhaiten.
Isoilla on varaa muihinkin lähestymistapoihin, mistä esimerkiksi kertoo Flextronicsin SBS, joka pyrkii yhdistämään isojen skaalaedut ja ostovoiman asiakasräätälöityvään palveluun.
Valmistus ei ole ainoa ulkoistuksen kohteena oleva alue, joka on nopeasti synnyttänyt oman teollisuudenalansa. Logistiikka- yms. palveluiden lisäksi 90-luvulla nousi nopeasti uusi ODM –mallilla toimivien talojen rynnäkkö, jossa Suomikin oli edustettuna. Oululainen Microcell herätti aikoinaan kohua tehdessään mm. Nokialtakin rekrytoitujen insinöörien voimin tilaussuunnittelua tunnetuille Tier 1 mobile –asiakkaille ympäri maailman. Allekirjoittaneella oli tuolloin oiva tilaisuus tutustua ODM-toimintaan perustaessani Microcellin pakkalistoilla vuosituhannen alussa yrityksen Turun yksikön.
ODM-toimintaa on sitäkin aika moneen lähtöön ja resursseistaan riippuen kukin toimija on tarjonnut näköistään palettia pelkästä suunnittelualihankinnasta aina kokonaistoimituksiin, jossa asiakkaan tuoteportfolioon ja brändiin tehdään tilauksesta haluttu tuote ja hoidetaan se massassa jakelukanavaan, mikä oli mm. Microcellin malli. Asiakkaalle tämä tarjosi oivan tavan ylläpitää laajempaa tuoteportfoliota ja hankkia insinöörityötä täydentämään omaa osaamistaan sekä soveltamaan uusia teknologioita, mutta jätti monesti IPR –oikeudet ODM-talolle. Myöhemmässä CDM –mallissa palveluntarjoaja oli enemmänkin ehkä rengin asemassa. Tänä päivänä suuruuden strategiaa toteuttavien EMS:ien työkalupakkiin kuuluu oleellisena osana vertikaalinen integraatio, jolloin moni ODM -toimija ja muukin arvoketjun palanen on ostettu osaksi isompaa EMS –toimijaa, joka puolestaan näyttäytyy entistä useammin kokonaistoimittajana globaaleille asiakkailleen ja pyrkii edelleen kasvattamaan marginaalejaan pitämällä arvoketjun katteet oman yrityksen sisällä.
Ulkoistus on aina ollut läsnä elektroniikkateollisuudessa, etenkin tänä päivänä, jolloin ulkoistukset Aasiaan, Itä-Eurooppaan ja muille lähinnä halvasta työvoimastaan tunnetuille alueille ovat otsikoissa lähes päivittäin. Päinvastaista tapahtuu myös, ja usein hyvä niin. Kiinaan on monesti menty osana laumaa ja liian löysin perustein. Jos asiaa tutkitaan tarkemmin, usein toisenlaiset mallit saattavat olla pidemmän päälle parempia.
.
__________________________
Lähteitä ja lisätietoa:
www.evertiq.com
www.isuppli.com
Kallioniemi, M., 2009, Strategic Management, Industry analysis, Electronics Manufacturing Services (EMS). Tampere University of Technology. Report
Kallioniemi, M., 2009, Strategic Management. Strategy analysis, Flextronics International Ltd (Flextronics). Tampere University of Technology. Report.
Järveläinen, M., Kallioniemi, M., 2009, Tuotantostrategiaraportti, Flextronics Internatiol Ltd (Flextronics). Tampere University of Technology. Report.
Muuttaako 3d-tulostus mitenkään asiaa?
Tiedän että kysymys on hieman epämääräinen heitto, mutta mietin sitä, että mittakaavaedun sijaan jokin yritys voisi tähdätä kotitalouksien custom MEMS/elektroniikkatuottajaksi. En tiedä onko tuossa mitään järkeä; ideana siis se, että ideat leviävät helposti netissä: elektroniikka-CADeilystä voisi tulla kohtuullisen suosittu harrastus etenkin lasten keskuudessa. Eli custom piireistä, tai kokonaisista leluista tulisi sanamukaisesti… child’s play. 🙂
Tuohon tarvittaisiin jokin tehdas, joka tuottaisi ja toisi tuon loihditun teoksen kotiin asti, jollei se elektro/muoviprintteri ole sitten jo kotona. Lapsethan eivät tunnetusti pitkään jaksa odottaa lelujansa, joten tehtaan kannattaisi sijaita ehkäpä myös ihan oikeasti lähellä, sen lisäksi että tuotanto toisi myös töitä.
Jukka
Kiitos, Jukka
Nykyään arvioidaan yleisesti, ettei taloudellisessa mielessä 3D-tulostus kannata esim. kotitalousmittakaavassa, vaan järkevä koko olisi nimenomaan jotakin pienen tehtaan luokkaa ja sen tulisi palavella esimerkiksi pientä kaupunkia tms. yhteisöä. Tällöin normaalin operatiivisen toiminnan kustannustehokkuuss saataisin järkevälle tolalle. En tosin ole varsinaisiin laskelmiin itse 3D:n osalta perehtynyt tai sellaisia toistaiseksi tehnyt, mutta teen kyllä, jos tarpeen aika koittaa…
Kokonaan toinen asia kuitenkin on, kuinka hintakilpailukykyinen tällaisen oman tuotannon on ylipäätään oltava; hyvin monessa asiassa se todennäköisesti kotitalouksissa täyttää osin harrastuksen tuntomerkit, eikä sellaiselle niinkään lasketa hintaa tai kustannuksia. Teollisuudessa vastaavassa lokerossa on prototuotanto
Tehtaan sijaitseminen ”ihan oikeasti lähellä” on nimenomaan se, missä 3D-tulostuksen on ajateltu nykyisiä tuotantomalleja tulevaisuudessa muuttavan; ensinnäkin tuotekehityksessä on jo pitkään tiedetty, että sen ja tuotannon tulisi niinikään sijaita ”oikeasti lähellä” toisiaan, muuten monella alalla syklit muodostuvat aivan liian pitkiksi, prosessin hallittavuus katoaa ja joudutaan kohtapulin tuotannon siirryttyä muualle siirtämään innovatiiviset osa perässä, vaikkei varmastikaan ollut alunperin tarkoitus.
Esimerkiksi itselläni on työn alla hankkeita, joissa joudutaan tekemäään tuotekehitystä ja vaikkei asiakkaalla resursseja tähän olekaan, partneri on katsottu nimenomaan ”riittävän läheltä”. Monissa tapauksissa kehittyvä prosessiosaaminen on sitä pääomaa, jota tässä synnytetään, ja sen siirtelyssaä kannattaa olla tarkkana myöhemmässäkin vaiheessa.
Massatuotannossa emme halpamaille pärjää, joten sitten on tehtävä muuta kuin massaa, nimenomaan nopeasti ja lähellä asiakasta.
3D -tulostuksen ohella elektroniikassahan alaa valtaavat uudet valmistusmenetelmät, esim. painettava elektroniikka, joka mahdollistaa monia uusia asioita ja tuottamisen lähellä. En tosin usko, että ASIC-suunnittelu tai piirisuunnittelu yleensä ihan lasten harrasteeksi asti päätyy, sen sijaan hiukan isommista paikoista kasaaminenhan on ollut suosittu harrastus kautta elektroniikan olemassaolon.
Nykyiset kustom-tuottamisen liiketoimintamallithan perustuvat esim. 3D:n osalta pitkälle tuohon lähellä sijaitsevaan tuotantoon pienessä sarjakoossa, tyypillisesti yksittäiskappaleissa. Kun tuohon yhdistetään kehittämistä, saadaan protopaja, millä mallilla myös paljolti toimitaan.
Uudet teknologiat ovat lupaavia, mutta vielä niissä on paljon tehtävää.