Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Varsinais-Suomen Yrittäjä -lehdessä 2.12.2014
Juhlapuheissa Suomelle piirretään auvoista tulevaisuudenkuvaa, jossa teemme haitekkiä, kliintekkiä yms. -tekkiä. Samaan aikaan lehdissä kerrotaan mm., että kiinalaiset haluavat kasvavissa määrin ostaa meiltä kiveä, ohraa, mustikkaa, sianlihaa ja puuta. Ei sentään vielä, tai taas, laivaköysiä ja tervaa?
Tämäkö on sitä Suomen korkean teknologiaosaamisen profiloitumista? Kiinalaiset ja muutama muukin ovat jo ajat sitten visioineet siirtyvänsä matalan tuottavuuden hanttitöistä johtavaksi korkean tuottavuuden teknologiaosaajiksi ja näyttävätkin sitten tekevän sen haitekin. Meiltä nämä suostuvat ostamaan vain kiveä, ohraa, mustikkaa, sianlihaa ja puuta. Taitaa olla turha selitellä, että kun meillä olisi nyt näitä ratioitakin tarjolla? Tai eihän niitäkin oikein enää edes ole. Kaikkivaltias Markkinavoima on siirtänyt niidenkin valmistuksen maasta pois ja tilalle on saatu lähihoitajia.
Meillä on ensi kesänä jo 50 000 työtöntä diplomi-insinööriä, KTM:a yms. korkeasti koulutettua, jotka pitää yhteiskunnan pakko-ohjata ilmeisestikin keräämään risupaketteja ja poimimaan mustikoita siinä sivussa. Luonnollisesti niin, että yhteiskunta joutuu edelleen vastaamaan näiden elatuksesta, työstä saatavalla palkalla kun sitä ei pysty itse tekemään. Kouluttamattomia ei varmaankaan huolita näihinkään hommiin, joten kyllä, koulutus kannattaa aina.
Usein toistettu tuottavuuden kasvun mekanismi kertoo, että koko talouden tuottavuus kohentuu myös rakennemuutoksen myötä tuotannon siirtyessä uusille, paremmin kannattaville aloille.
Ei siis ole ihme, että tuottavuus laskee, me kun siirrämme tarkoitushakuisen määrätietoisesti tuottavat teolliset työpaikat ulos maasta ja pihtisynnytämme tilalle matalan tuottavuuden töitä, vieläpä erityisesti työllisyyspolitiikka lyömäaseena näitä tukien. Näitä matalan tuottavuuden palvelutöitä on jopa 80% uusista työpaikoista.
Meillä on osaamista, koulutusta ja työn teettämisen kulutkin vastoin yleistä luuloa ovat samaa luokka kuin Saksassa ja alemmat kuin meitä paremmin pärjänneessä Ruotsissa. Etenkin insinöörityön kustannukset ovat kilpailukykyiset. Meiltä puuttuu kuitenkin hyviä tuotteita ja niihin liittyviä palveluita, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Supercell, Rovio ja kumppanit kuitenkin hyytyvät aikanaan, sillä porterilaista kestävää kilpailuetua ei pk-yrityksillä ole ollut olemassakaan, vaan second mover, disruptiivinen innovaatio, reipas nuori mies tai joku muu tulee ennemmin tai myöhemmin ja tuhoaa luovasti olemassaolijat paremmilla, tehokkaammilla, korvaavilla tai vain halvemmilla tarjoomuksillaan. Moni siis rahastaa kun pystyy ja myy firmansa pois, kun siitä saa vielä palkkaa vaivasta. Hyvät startupit ovat nyttemmin myös yksi Suomen keskeisistä vientituotteista, monikaan kun ei suomalaisomistukseen jää.
Uusia tuotteita ja palveluita tarvitaan, eivätkä ne enää ole aikoihin syntyneet niin, että istutaan kammiossa vuosia tuotetta ja liiketoimintastrategioita viilaten ja tullaan aikanaan ulos markkinoille. Nykyisin tuotteistetaan nopeasti, kokeillaan, erehdytään, opitaan, muutetaan ja muututaan ja jos uusi tarjooma ottaakin tulta, painetaan päälle pyrkien kasvamaan ja säilyttämään etumatka mahdollisimman pitkään. Takavasemmalla hautuu tarjoomaan uutta jatkoa, joka heitetään areenalle silloin, kun edellisen katteet on globalisaatio jo syönyt.
Moni yritys valittaa, että ideoita olisi, mutta ei rahaa, aikaa eikä muitakaan resursseja niiden kaupallistamiseen. Taustalla toki pohditaan myös, että josko idea ei olekaan niin kantava, että kannattaako ylipäätään nähdä vaivaa, kun näinkin pärjää.
Yrittämisen aloittaminen on vaikeaa yrityksillekin.
Samaan aikaan moni kovankin luokan osaaja on nykyään työttömänä ja yrittämistä taas estää etupäässä taloudellisen katastrofin pelko, hyvän liikeidean puute ja muutkin melko konkreettiset rajoitteet, vaikka halua olisikin.
Kun asiat yhdistää, sopiva henkilö voisi tehdä yrityksen suojissa toimeentulon mahdollistavalla palkalla kehittämistyötä, jos palkintona siintää osakkuus ja asema perustettavassa uudessa liiketoiminnassa. Henkilö voi olla jo valmiiksi töissäkin yrityksessä ja kehittää aihiota sivutöinään yrityksen tuella. Startupit syntyvät useimmiten siitä, että isomman organisaation suojissa muhineen idean ympärille perustetaan uusi yritys, joten yrityksen sisällä tapahtuvaan yrittäjyyteen kannustava yritys saisi parhaillaan ison osuuden uudesta liiketoiminnasta, kun aiemmin se useimmiten karkasi talosta kokonaan ulos.
Kaikkea kehittämiseen tarvittavaa osaamista tai fyysisempää hyödykettä ei tarvitse edes ostaa. Jossain vaiheessa uuden/ perustettavan yrityksen olemassaolevat tai tulevat osuudet muuttuvat kauppatavaraksi, joilla voi maksaa kumppaneille, eli kehityskelpoinen liiketoiminta saa ensimmäiset sijoituksensa jo tässä vaiheessa. Julkista tukea moni organisaatio tässäkin toimintamallissa kuitenkin tarvitsee.
Ja ennen kaikkea tarvitaan yrityksen myötämieltä. Tässä saattaa olla se suurin haaste?
Uusimmat kommentit