Melko mielenkiintoinen kysymys nykyisessä poliittis-yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Jollakin tavalla niin yksilö- kuin organisaatiotasolla hoidetaan kanssakäyminen muiden kanssa. Yleisesti viitekehyksenä on käytetty mallia, jossa toisessa päässä on lähinnä puhtaan transaktionaalinen, eli vaihdantasuhde, käytännössä siis puhdas, “tunteeton” kaupankäynti. Yksilöiden välillä sosiaalipsykologia kutsuu sitä sosiaalisen vaihdannan teoriaksi, mistä emme nyt ole tässä kiinnostuneita.
Oikeilla ajatusmalleilla saat tiedonhankinnan nopeasti systemaattisille ja tuottaville poluille.
Markkinoinnissa kannattaa pitää huoli siitä, ettei odotusten ja tosiasioiden välillä ole liian suurta ristiriitaa, muuten se kääntyy äkkiä itseään vastaan.
Ideoiden, innovaatioiden kaupallistaminen on kovaa työtä. Moni jää matkan varrelle. Jos kaupallistaminen saadaan alkuvaiheessa ajettua riittävän pitkälle, niiden ympärille alkaa syntyä sitä paljon haettua taloudellista toimeliaisuutta – rahaa useille osapuolille.
Verkostoidu, verkostoidu… Verkostoituminen on kuitenkin usein nykyisellään melko tehotonta puuhaa. Mieti miten sen teet.
Elämme maailmassa jossa asiantuntijapalveluissa ei enää myydä ja missä erottatuminen, differentiointi tarkoittaa sitä kontaktipisteiden, tiedonhankkimisen ja suhteen syventämisen historiaa, jota asiakkaan kanssa täsmäviestinnällä tehdään ja joka on jokaisessa toimittaja-asiakassuhteessa erilainen.
