Melko mielenkiintoinen kysymys nykyisessä poliittis-yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Jollakin tavalla niin yksilö- kuin organisaatiotasolla hoidetaan kanssakäyminen muiden kanssa. Yleisesti viitekehyksenä on käytetty mallia, jossa toisessa päässä on lähinnä puhtaan transaktionaalinen, eli vaihdantasuhde, käytännössä siis puhdas, “tunteeton” kaupankäynti. Yksilöiden välillä sosiaalipsykologia kutsuu sitä sosiaalisen vaihdannan teoriaksi, mistä emme nyt ole tässä kiinnostuneita.
AMT-mallilla saattaa aueta moni sellainen vyyhti, johon ei muuten oikein pääse käsiksi.
Muutoksen johtaminen on johtamista parhaimmillaan ja pahimmillaan. Se erottaa jyvät akanoista.
Oikeilla ajatusmalleilla saat tiedonhankinnan nopeasti systemaattisille ja tuottaville poluille.
Ideoiden, innovaatioiden kaupallistaminen on kovaa työtä. Moni jää matkan varrelle. Jos kaupallistaminen saadaan alkuvaiheessa ajettua riittävän pitkälle, niiden ympärille alkaa syntyä sitä paljon haettua taloudellista toimeliaisuutta – rahaa useille osapuolille.
Ennustaminen teollisessa tuotannossa on aina hankalaa, mutta asialle on kuitenkin tehtävissä paljonkin.
Lisäarvoa, lisäarvoa… Mutta miten? Kun purat käsitteen osiin, pääset asiaan käsiksi.
